neljäs urakka

Tehtävä 1/2

Tervehdys.

Olen lukenut kirjaanne(Sinuhe egyptiläinen) ja se on osoittautunut yllättävän hyväksi kirjaksi. Usein kirjaa lukiessani mietin, että miten olet jaksanut kirjoittaa niin pitkän kirjan.

Eniten kirjassanne pidän sen realistisesta päähenkilöstä, joka on tavallinen henkilö ja tekee muiden ihmisten tavoin monia virheitä ja vääriä valintoja.

Kirjassa on monia hyviä opetuksia ja sanontoja, kuten esimerkiksi "Vain viheliäinen neekeri tai likainen syyrialainen tekee tarpeensa kadulle. Egyptiläinen tekee sen seinien sisäpuolella."

Kirjoitan kirjastanne blogia, koska minun oli valittava jokin suomalainen romaani ja päätin silloin valita Sinuhen, sillä muistin sen olevan hyvä, koska olin joskus aikaisemmin lukenut siittä joitakin pätkiä.

Hyviä päivän jatkoja. Toivoen Venla.

Tehtävä 2/2

Rakas päiväkirja.

Tänään itse kuuluisa kallonpuhkaisija pyysi minua apulaisekseen kultaiseen taloon, sillä faarao teki kuolemaa ja koska aina ennenkin faaraon kallo on puhkaistu viimeisenä keinona, niin oli nytkin.

Sain ojentaa Ptahorille mitä hänen milloinkaan tarvitsemia työkaluja.

Ensin puhkaisimme elämän talossa pari kalloa, joista toinen epäonnistui ja kallon omistaja kuoli, mutta toinen onnistui.

Onnistuimme puhkaisemaan onnistuneesti erään orjan kallon.

Kun kallot oli puhkaistu lähdimme kohti kultaista taloa. Meidät vietiin kultaiseen taloon kantotuolissa ja loppumatkan menimme veneellä. 

Faarao oli jo lähes kuollut ja hän ei varmaan edes huomannut, kuinka Ptahor puhkaisi hänen kallonsa. Meillä oli myös mukanamme elämän talon oppimaton verentyrehdyttäjä.

Verentyrehdyttäjä oli entinen maanviljelijä ja hänen ympärillään haisi ikuisesti häriltä.

Kun faaraon kallo oli puhkaistu, niin saimme mennä syömään.

Jos faarao kuolisi, niin mekin kuulemma kuolisimme, joten emme saanneet poistua kultaisesta talosta.

Ptahor tapasi vanhan ystävänsä faaraon sinetin vartijan, joka oli allapäin faaraon tilanteesta. Mielestäni Ptahor joi aika paljon viiniä ja jouduin kantamaan hänet makuuhuoneeseen.

Minua ei nukuttanut, joten lähdin kävelemään puutarhaan, jossa tapasin faaraon perillisen.

Tämä selitti minulle, jotain jostain Atonista ja sanoi, että hänen jumalansa ilmestyisi hänelle tänään, mutta nyt minun täytyy mennä, joten jätämpä tämän tarinan huomiseen.

kolmas urakka 2/2

Aika hupenee ja on viimeinen mahdollisuus kirjoittaa tätä blogia. Minulla on siis pikkuinen kiire.
Kirjan päähenkilö Sinuhe on ikäänkuin luopunut vanhoista ajattelu tavoistaan ja sortunut viiniin ja tätä nykyä hänellä on kovin vilkas yö-elämä.
Päähenkilö huvittelee ystävänsä Thotmesin kanssa joka yö juomalla viiniä ja menemällä ilo-taloihin.
Hiukan myöhemmin Sinuhe lähtee ystävänsä kanssa juhliin, jossa hän tapaa Neferneferneferin uudestaan opiskelu aikojensa jälkeen.
Nefernefernefer saa viekkaudellaan Sinuhen luovuttamaan tämän vanhempien haudat itselleen.
Myöhemmin Sinuhe joutuu kuoleman taloon töihin, sillä hänellä ei ole varaa haudata ja säilöä vanhempiensa ruumiita.
Kuoleman talossa töitä tekevät ruumiiden käsittelijät ovat yleisiä inhon ja pelon kohteita, sillä heihin on pinttynyt ikuisesti kuoleman haju.
Pian Sinuhe huomaa, että ruumiiden käsittelijät varastelevat mm. työvälineitä ja myyvät näitä kaupungilla.
Egyptin uusi faarao on kummallinen ja monet pitävät häntä hulluna, sillä hän ei halua sotia. 
Tosin valta näyttää olevan tämän äidillä.

kolmas urakka 1/2

Tällä hetkellä Sinuhen lukeminen on hiukan hankalaa, sillä teksti on vaikeaa, eikä kirjassa tapahdu tällä hetkellä oikein mitään, mutta arvelen ettei minun tarvitse lukea kuin vielä hiukan ja kirjassa tapahtuu jotain.
Kirjan päähenkilöön Sinuheen on helppo samaistua, koska niin kuin ihmiset yleensä, niin hänkin tekee monia inhimillisiä virheitä, mutta Sinuhen ajatukset sopisivat myös hyvin nykypäivään, sillä hän kertoo usein, siittä kuinka ihmiset välittävät vain turhuudesta, eli esimerkiksi rikkauksista. Lisäksi hän usein kertoo siitä miten ihmiset ovat hyvin epävarmoja persoonia.
Hän myös tekee selväksi usein, että ihmisellä on ikään kuin tarve uskoa johonkin kuten jumaliin,joihin hän itse ei usko kovinkaan vahvasti.

Toinen urakka

Mika Waltari syntyi 19.9.1908.

Hänen synnyinkoti sijaitsee Helsingin Siltasaaressa Saariniemenkatu 6:ssa.

Mika Waltarin isä kuoli tämän ollessa viiden vuoden ikäinen ja vastuu Mika Waltarin kasvattamisesta jäi tämän äidille. Mikan isä Toimi Waltari ja hänen setänsä Toivo Waltari julkaisivat kumpikin monia uskonnollisia kirjoja.

Mika Waltari sai ylioppilas lakkinsa Helsingin normaalilyseon klassiselta linjalta.
Hän on käynyt myös armeijassa, mutta sai sieltä vapautuksen joutuessaan auto-onnettomuuteen. Toinen syy vapautukseen ole keuhkopussintulehdus, jota Mika Waltari sairasti. Tosin on sanottu, että hänet oltaisi erotettu pasifistisen näkemyksen takia, eli rauhanaatte.
Eräälle ystävälleen hän kuitenkin teki selväksi ettei viihdy armeijassa.
Myöhemmin Mika Waltarilla oli vakituinen työ suomen kuvalehden toimittajana, jolla hän elätti perheensä vuoteen 1938 astin. Tämän jälkeen hänestä tuli vapaa kirjailija ja hän kirjoitti monia runoja, novelleja ja näytelmiä.
Syksyllä 1946 Mika Waltari aloitti Istanbulin matkansa.
Vuonna 1945 ilmestyi Sinuhe egyptiläinen ja niihin aikoihin Mika Waltari kirjoitti monia kuuluisia romaaneja, mutta pian hänen innostuksensa kuihtui ja Maltan ritarikunta niminen romaani jäi kesken.
Kirjailija uransa jälkeen Mika Waltari auttoi ja antoi neuvoja nuorille kirjailijoille. 
Tuolloin hän esiintyi paljon julkisuudessa ja hänen kirjoistaan tehtiin uusia painoksia.
Mika Waltari on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Taiteilijainmäelle.

Tietoa olen etsinyt osoitteesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mika_Waltari

Ensimmäinen urakka

Blogin aloittaminen tuntuu, siltä kuin eteeni olisi työnnetty kilometrin korkuinen pino tehtäviä ja en tietäisi mistä aloittaa. Toisaalta olen päättänyt panostaa tähän tehtävään.
Se etten tiedä oikein miten minun pitäisi tätä blogia kirjoittaa voi johtua ihan, siittä, että en ole ennen kirjoittanut blogia.
Mutta jos muutkin selviävät tästä, niin kyllä minäkin selviän, jos en vain kadota motivaatiotani tähän blogiin.
Lukijana olen ahkera, jos kirja sattuu kiinnostamaan minua, mutta valitettavasti on olemassa niitäkin kirjoja, joita en jaksa lukea kuin korkeintaan kymmenen sivua. Pidän kirjoista, jotka poikkeavat muista, eli arvostan sitä, että kirjailija käyttää mielikuvitustaan ja kirjoittaa kirjastaan omanlaisensa. En pidä kirjoista, jotka ovat ennalta arvattavia tai, jos olen lukenut samantyyppisiä kirjoja jo niin paljon, että teksti tursuaa ulos korvistani ja juoni vaikuttaa tylsältä ja puuromaiselta.
Olen hyvin kriittinen valitessani kirjoja luettavaksi ja, jos löydän hyvän kirjan, niin luen sen päivässä ja saatan lukea myös muitakin kyseisen kirjailijan kirjoja tulevaisuudessakin.
Toivon, että valitsemani kirja on hyvä, sillä silloin tämän blogin kirjoittaminen olisi helpompaa. 
Olen nimittäin valinnut Sinuhe egyptiläisen. Kyseisen kirjan on kirjoittanut Mika Waltari.
Olen lukenut kirjaa, jo hiukan ja alku vaikuttaa lupaavalta.
Pelkään kuitenkin menettäväni motivaationi kirjan pituuden takia, sillä onnistuin jotenkin "viisaasti" valitsemaan juuri sen kirjan, jonka sivumäärä on 799 sivua ja teksti on ajoittain hyvin vaikeaa ja jonkin sivun lukemiseen voi mennä kauan kun yritän saada selkoa jonkin puheesta tai sitten joillakin tavaroilla on hyvin kummalliset nimet.