Ensimmäinen urakka

Blogin aloittaminen tuntuu, siltä kuin eteeni olisi työnnetty kilometrin korkuinen pino tehtäviä ja en tietäisi mistä aloittaa. Toisaalta olen päättänyt panostaa tähän tehtävään.
Se etten tiedä oikein miten minun pitäisi tätä blogia kirjoittaa voi johtua ihan, siittä, että en ole ennen kirjoittanut blogia.
Mutta jos muutkin selviävät tästä, niin kyllä minäkin selviän, jos en vain kadota motivaatiotani tähän blogiin.
Lukijana olen ahkera, jos kirja sattuu kiinnostamaan minua, mutta valitettavasti on olemassa niitäkin kirjoja, joita en jaksa lukea kuin korkeintaan kymmenen sivua. Pidän kirjoista, jotka poikkeavat muista, eli arvostan sitä, että kirjailija käyttää mielikuvitustaan ja kirjoittaa kirjastaan omanlaisensa. En pidä kirjoista, jotka ovat ennalta arvattavia tai, jos olen lukenut samantyyppisiä kirjoja jo niin paljon, että teksti tursuaa ulos korvistani ja juoni vaikuttaa tylsältä ja puuromaiselta.
Olen hyvin kriittinen valitessani kirjoja luettavaksi ja, jos löydän hyvän kirjan, niin luen sen päivässä ja saatan lukea myös muitakin kyseisen kirjailijan kirjoja tulevaisuudessakin.
Toivon, että valitsemani kirja on hyvä, sillä silloin tämän blogin kirjoittaminen olisi helpompaa. 
Olen nimittäin valinnut Sinuhe egyptiläisen. Kyseisen kirjan on kirjoittanut Mika Waltari.
Olen lukenut kirjaa, jo hiukan ja alku vaikuttaa lupaavalta.
Pelkään kuitenkin menettäväni motivaationi kirjan pituuden takia, sillä onnistuin jotenkin "viisaasti" valitsemaan juuri sen kirjan, jonka sivumäärä on 799 sivua ja teksti on ajoittain hyvin vaikeaa ja jonkin sivun lukemiseen voi mennä kauan kun yritän saada selkoa jonkin puheesta tai sitten joillakin tavaroilla on hyvin kummalliset nimet.